Kiitoradan päässä valmiina lähtöön...

Hola!

Eräs lappeen Rannasta tuttu Jupe saapui eilen Madridiin ja olo on vähän sen mukainen. Tänään aattelin kertoilla hieman siitä millainen vaihtoonhakuprosessi oli ja miten valmistauduin matkaan henkisesti ja konkreettisesti. Ja mitä mieleen sitten tuleekaan.

Hakuprosessia voisi kuvailla lähinnä mielenkiintoiseksi. Haku ei itsessään ollut vaikeaa, mutta yllättäviä mutkia tuli vastaan lähinnä opintopisteiden hyväksiluvussa. Nimittäin, uskokaa tai älkää, LUT:n virallisten papereiden mukaan kaikki Universidad Politécnicat (=teknillinen yliopisto) luokitellaan ammattikorkeakouluiksi! Olin vähintään tyrmistynyt, kun poislähtevistä vaihto-opiskelijoista vastaava kv-toimiston edustaja minulle asiasta kertoi. Kandi on kuitenkin tällä hetkellä ihan loppusuoralla ja jos maisterikursseja ei saa hyväksiluettua vaihdon jälkeen niin se on vähintäänkin ongelmallista.

Ei tämmöistä voinut hyväksyä, joten annoin kyseiselle ihmiselle kaikki tietoni UPM:n kandi- ja maisterikursseista ja hän sitten lähti selvittämään asiaa. Miulla ehti jo vaihtokohdekin vaihtua välissä, kunnes sain tiedon siitä, että minut on sijoitettu Madridiin. Kysyin miten tässä näin kävi ja kv-toimiston edustaja kertoi minulle, että UPM:n statusta oli tutkittu ja kyselty ja LUT:illekin viimein selvisi, että UPM on Euroopan yksi arvostetuimmista teknillisistä yliopistoista eikä siis todellakaan mikään AMK. Voin siis ylpeänä sanoa, että Universidad Politécnica de Madrid (ja de Valencia) lisättiin LUT:n toimesta tunnustettujen teknillisten yliopistojen listaan meikäläisen aloitteesta!

Ensimmäinen tapas monista.

 

Toinen vähän mutkikkaampi juttu oli Learning agreementin vääntäminen. Jälleen, ei itsessään monimutkaista, mutta menin valitsemaan kursseja virallisen kurssilistan ulkopuolelta, minkä vuoksi UPM ei oikein tahtonut hyväksyä ehdottamiani kursseja, mitä meinaan vaihtovuoden aikana ottaa. Korjasin listan sitten kuntoon vaikkakin vähän myöhässä ja lopulta sain OK:n yliopistolta. Alkupään takkuilusta huolimatta hakuprosessi oli yleisesti ottaen hyvin sujuva, sain lappeen kv-toimistolta paljon tukea koko prosessin ajan.

 

 Noh, kun sain virallisen tiedon vaihtokohteestani niin sitten alkoikin kämpän hakeminen. Madridissa ei ole mitään LOAS:n tyyppistä systeemiä, mikä takaa asunnon vaihtokohteessa, joten asuntoa oli haettava yksityiseltä sektorilta. Koska ulkomailta on vähän vaikea tulla tarkistamaan asuntoja paikanpäällä, vaarana on kaikenmaailman huijarit, jotka lupailevat asuntoja vaihto-opiskelijoille ja ottavat heidän etumaksunsa taskuunsa ja häviävät sen jälkeen. Kyselin asuntoa facebookin kautta Madridissa asuvilta kavereiltani ja he neuvoivatkin minua erittäin mielellään. Hyviä kämpänhakusivustoja ovat esimerkiksi idealista.com ja loquo.com.

Itselläni kävi asunnonhaussa hyvä tuuri. Lappeessa vaihtarina ollut ystäväni Nuria näki yliopistollaan asuntoilmoituksen, jossa haettiin vaihto-opiskelijoita asukkaiksi. Huoneita olisi viisi ja sijainti 20 minuutin päässä yliopistolta, eikä vuokra ollut sijaintiin nähden ollenkaan kallis. Pyysin häntä olemaan yhteydessä vuokraajaan ja hän hoiti kaiken puolestani kämpän tarkastamiseen asti. Ei siinä muuta kuin sähköpostilla yhteyttä vuokraajaan ja sovimme järjestelyistä. Nuria kertoi, että kämppä on oikein siisti ja tilava ja vuokranantaja oikein nasta jätkä, mitä totesin itsekin tänne tultuani. Kannattaa siis olla hyvää pataa vaihto-opiskelijoiden kanssa, koskaan ei tiedä milloin tarvitsee heiltä saatua korvaamatonta apua!

Jupe ja mie @ 100 Mantaditos

 

 Virallisten muodollisuuksien lisäksi pitää toki harjaannuttaa kielitaitoa ennen pelipaikoille saapumista. Miulla kun kaikki Madridissa suorittamani kurssit on espanjaksi niin ei siinä kannata olla ummikkona, joten otin kesäkuun alussa Tampereen yliopiston intensiivisen kesäkurssin, joka kesti kaksi viikkoa 3 tuntia päivässä ma-to. Sijoitus kannatti, sillä se palautti mieleeni käytön puutteessa olleen kielen ja opin hieman uuttakin siinä sivussa. Lisäksi opiskelin pitkin kesää sanastoa käyttämällä netistä löytyvää memrise.comia. SUOSITTELEN ERITTÄIN VOIMAKKAASTI! Päihittää koulukirjojen sanalistojen pänttäämisen 200-0. Kyseiseltä sivustolta löytyy kieliä englannista kiinaan ja jopa suomeen. Kyseinen sivusto on ollut tärkein työkaluni kielen opiskelussa espanjalaisen musiikin kuuntelun ja sarjojen ohella.

Niin tulihan sitä musaakin kuunneltua kuuntelun harjaannuttamiseksi. Samalla kun opin uutta sanastoa ja tunnistin jonkun uuden sanan biisissä, sain aina pienen ahaa-elämyksen "ai tota toi tarkoittaa", mikä antoi lisää energiaa pänttäämisen jatkamiseen. Biiseistä saa jotenkin ihan erilailla irti, kun ymmärtää pelkällä kuuntelulla (eli ei lukemalla lyriikoita netistä) sanojen merkityksiä. En pysty sanoin kuvaamaan miten palkitsevalta se tuntui. Suosikkiartistejani kesän aikana olivat (ja ovat) Extremoduro, The Locos, Amaral, Fito y Paldis, Efecto Pasillo, Café Quijano sekä No Relax. Suunnitelmissa olisi käydä jonkun näistä konsertissa, kun Madridissa poikkeavat.

Muutoinhan henkinen valmistautuminen oli sitten vaan Suomen kesästä nauttimista ja fiilistelyä erään unelman yhä enemmän lähestyvästä toteutumisesta. Tiesin tulevani turvalliseen paikkaan, kun ESTIEM-reissulta ja vaihtaripiireistä tuttuja tyyppejä löytyy paikalta ja nappasin ton Jupenkin kämppäkaveriksi niin ei pääse iskemään liian kova ikävä Suomeen ja suomen kieltä. Vähän tässä odotellaan muita kämppiksiä, mutta eiköhän nekin saavu piakkoin.

Tässä tämä, piakkoin voisin vaikka kertoilla miten ensimmäinen viikko on sujunut Iberian niemimaan metropolissa. Hasta luego!

- Lassi

Siivet levälleen ja lentoon!

Dodii.

Pari päivää on jo Madridissa kulunut ja olen hieman alkanut tottua uuteen asuinpaikkaani. Kävin saapumispäivänäni koittamassa kepillä jäätä osallistumalla erääseen salsa/ulkkaritapahtumaan kaupungilla nähdäkseni millainen meno kaupungilla on, mutta siitä kerron lisää sitten vähän myöhemmässä postauksessa. Ajattelin tässä postauksessa hieman taustoittaa motivaatiotani ja inspiraatiotani lähteä vaihto-opiskelemaan ja hieman avata yleistä mentaliteettiani ja miten minun ajatusmaailmani toimii asiasta enemmän tai vähemmän vihkiytyneille ja kiinnostuneille.

Jotkut ihmiset saattaisivat lähteä argumentoimaan, että Espanjaan lähtöni syy on se, että olen viettänyt jo valmiiksi ison osan elämästäni Suomen ulkopuolella asumalla Belgiassa ison osan lapsuudestani (7,5 vuotta) ja Fuengirolassa vuoden lukion jälkeen sekä matkustamalla todella paljon perheeni kanssa. Lisäksi opin espanjaa fugessa oloni aikana ja halusin palata Espanjaan oppiakseni lisää kieltä.

Siellä se siintää jo, kauan odotettu näky pitkän matkustamisen jälkeen.

Vaikka nämä seikat toki pitävät paikkaansa, nämä ovat vain osasyitä. Belgiassa kasvaminen ja kansainvälisen koulun käyminen pienenä muovasivat minusta kansainvälisen kommunikoinnin luontaisen taitajan ja vieraista kulttuureista uteliaan ihmisen. Minulla on ollut suuri etuoikeus nähdä maailmaa ihan pienestä pitäen, mikä on jättänyt minuun jälkensä sisäisenä kipinänä nähdä maailmaa vielä enemmän. On siis toki luontaista, että haluan nähdä maailmaa Erasmus-vaihdon muodossa vielä kun elinikäinen parisuhde ja/tai perhe eivät sido minua. (Vaimokkeen hankkimista kommentoin vaan rinnastamalla löyhästi ajatuksiani Klamydian biisiin Krapula tulee [minä määrään päivän]. Ajatelkaa, että alkoholi on naiset ja krapula on vaimo :D)

Mutta tämä on vaan vaikuttanut siihen, että olen aina tiennyt haluavani lähteä vaihtoon opiskeluaikoinani, paikka on vaan epäselvä. Vielä fuksivuonna mieleni teki lähteä Pietariin, mutta mieleni muuttui tajuttuani, että venäjänkielen taitoni on ihan roskaa verrattuna espanjankielen taitooni, mikä sekään ei ihan tyydyttävällä tasolla ole. Ajatukseni siis suuntautuivat siis enemmän länteen ja koska Eurooppa on minulle jo varsin tuttu paikka vuosien varrelta, aloin kehitellä suuruuden hullua unelmaa Etelä-Amerikasta tulevaisuuden kotinani opintojen jälkeen.

Mitä tulee fugessa olemiseen, niin opiskelin minä siellä espanjaa. Aurinkorannikot on vaan niin turistialuetta, että siellä pärjää (surullista kyllä) jopa suomella monessa paikkassa, minkä vuoksi espanjani ei päässyt kehittymään oikein missään vaiheessa. Enimmäkseen painotan espanjanopintojani fuksivuonna käymiini espanjan kursseihin jatkokurssi 2:seen asti, mikä on edelleen ainoa pohjani lukuunottamatta viime kesäistä itsenäistä opiskelua valmistautuessani Madridiin lähtöön. Harmittelin kovasti sitä, että Fuengirolassa ollessani en oikein päässyt kiinni todelliseen espanjalaiseen kulttuuriin ja kieltä on opiskeltu niin paljon, että päätös oli sillä selvä: kohde on joko Espanja tai Etelä-Amerikka.

 

Kotimetroasema, voiko parempaa keliä pyytää ekana päivänä? (Kuvaan osunut bemari oli vahinko)

Lopullisen niitin ja kipinän Madridin suhteen sain syksyllä 2011 ollessani mukana ESTIEM-reissulla (asiasta vihkiytymättömille tiedoksi, ESTIEM on eurooppalaisten tuotantotalouden opiskelijoiden kattojärjestö) Local Group Exchangessa, jonka aikana pääsin tutustumaan Madridin teknilliseen yliopistoon sekä sen opiskelijoihin ja pääsin näkemään kaupunkia paikallisten opastamana. En voi oikein muuta todeta kuin että ihastuin paikkaan aivan täysin. Jo tuon lyhyen matkan aikana pääsin harjaannuttamaan hieman ruostunutta espanjaani, mikä tuntui aivan hirmuisen hyvältä vaikka virheitä satoikin joka suunnasta. Tiesin haluavani palata takaisin joku päivä, sillä koin saaneeni vain pintaraapaisun siitä mitä kaikkea Iberian niemimaan suurimmalla kaupungilla on tarjota nuorelle maantallaajalle. Tampereen ollessa suurin kaupunki, missä olen elämäni aikana asunut, miljoonakaupunki asuinpaikkana on jotakin tajunnanräjäyttävää.

Kaikki on kuitenkin lähtenyt liikkeelle kurkottamalla tähtiin ja unelmoimalla suuria tulevaisuudesta. Tämän hetken suurin unelmani on työskennellä jossakin päin Etelä-Amerikkaa opintojeni päätyttyä ja rakentaa omaa itsenäistä elämää ulkomailla. Lisäksi olen jo pitkään unelmoinut neljän tai useamman kielen sujuvasta puhumisesta. Tämän hetken kielitaito on natiivitasoinen suomi ja englanti ja espanja on työn alla, tulevaisuudessa saksa (tai ehkä portugali, who knows where I will be in 10 years?) Ensimmäinen välitaipale näiden unelmien saavuttamiseen on kuitenkin aloitettu ja olen aivan innoissani kaikesta.

Eiköhän tämä tältä erää, huomenna kertoilen hieman konkreettisempia asioita vaihtoon hakemisesta ja valmistautumisestani ulkomaille lähtöön omilleni, hasta mañana!

- Lassi

Madriiiiiid!

Madrid-Barajasin lentokentän terminaali 2:n metroasema, 26. elokuuta 2013 klo noin 13 iltapäivällä.

Vaaleatukkainen suomalaispoika istuu metroaseman laiturilla odottaen Nuevos Ministeriosiin menevää metroa, mistä hän jatkaa Conde de Casaliin. Päällään hänellä on farkkushortsit, teräsmiespaita sekä valkoiset lenkkitossut. Täyteen pakattu rinkka ja läppärilaukku on aseteltu maahan. Pojan katse liukuu metroaseman ympäri muistellen parin vuoden takaista opintomatkaa, jolloin hän on viimeksi ollut tällä laiturilla. Pään läpäisee epäuskoinen ajatus: ”Nytkö mie sitten olen täällä taas?” Katse harhailee raiteiden toisella puolella olevalle aseman nimikyltille. Kasvoille leviää leveä hymy: ”Ai että kun olen odottanut tätä hetkeä jo monta vuotta!”


Näillä sanoilla halusin aloittaa tämän vasta alussa olevan taipaleen raportoimisen blogimuodossa. Kyseessähän oli tottahan toki yours truly, joka saapui eilen Madridiin opiskellakseen teknillisessä yliopistossa (Univesidad Politecnica de Madrid) ensi kesäkuuhun asti. Päätin aloittaa blogin kirjoittelun muutamista syistä:

1. Vaihto-opiskelun yhteydessä on pakollista joko kirjoittaa matkaraportti vaihdon jälkeen tai pitää vaihdon aikana matkablogia. Mielestäni jälkimmäinen on helpompaa, kun kirjoittamisen yhteydessä asiat ovat vielä enemmän tai vähemmän tuoreessa muistissa.
2. Tämä on helppo tapa pitää sukulaisia ja muita kiinnostuneita ajantasalla kuulumisistani ilman että tarvitsee jokaisen kanssa olla erikseen yhteydessä ja puolet jutuista unohtuisi kuitenkin kertoa.

3. Tästä jää sitten kiva muisto itselle sitten kun myöhemmin kokoan blogin jutut yhteen. 
4. Kirjoittaminen on minusta aidosti kivaa.

Materiaalia minulla piisaisi jo nyt, mutta ihan jo lukijaystävällisyyden takia koitan pilkkoa tekstini selkeisiin teemoihin, missä luotaan ajatuksiani ja kokemuksiani vähän tarkemmin. Edes äitini ei jaksaisi lukea niitä monen tusinan sivun mittaisia tekstejäni, joita minulta irtoaa kun oikein innostun! Kirjoitustahti on nyt alussa aika tiheä, mutta harvenee siitä sitten vähän myöhemmin kun olen saanut kaikki ajatukseni purettua.

Koulut alkaa tuossa 9. syyskuuta, mutta onhan tässä vaikka mitä kaikkea muuta mistä haluan kertoa kaikille ennen sitä! Lähetään nyt sitten vaikka mielivaltaisesti liikkeelle kertomalla miksi ja miten olen päätynyt toiselle puolelle Eurooppaa noin vuodeksi ja ehkä siitä jopa suoraan muualle maailmalle, millainen kaupunki on, millaisia ihmiset on, millainen kämppä... Mitä näitä!

Mutta jotta tämä intro ei venähdä tuskastuttavan pitkäksi, niin pistän pisteen tähän. Huomenna asiaa unelmista ja niiden jahtaamisesta, hasta mañana!

- Lassi