maanantai 28. lokakuuta 2013

Tapaksia ja El Clásicoo

Buenas tardes!

Palasin muutama tunti sitten ostoksilta yhden nahkatakin ja kahden kenkäparin rikkaampana (ja X euroa köyhempänä) nyt kun maanantaisin ei ole luentoja parin kurssimuutoksen jälkeen... Barcelonan ja Portugalin reissut alkavat poltella jo, ryhdyn työstämään CM Portugalissa pidettävän Oral Presentation Technique -koulutuksen Powerpoint-slideja tämän tekstin jälkeen. Materiaalit keräsin jo eilen ja nyt tarvitsee vaan valita lopullinen sisältö ja naputella PP-esitys kasaan sekä suunnitella mitä aion varsinaisesti sanoa koulutuksen aikana. Siinä on päällimmäiset tunnelmat juuri nyt. Seuraavaksi voisin jaella viime aikaisia kokemuksiani Espanjan kulttuurista ja tapahtumista.

 
17.-27.10. vietettiin Tapapies-nimistä multikultturillista tapas-tapahtumaa, johon osallistui kymmeniä Lavapiésin kaupunginosassa sijaitsevaa ravintolaa ja baaria. Tapahtuman nimi lienee väännös tapahtuman järjestävän kaupunginosan nimestä, mutta hauskasti nimi kääntyy suomeksi kirjaimellisesti "Tapas-jaloiksi" eli hieman approtyylillä kierretään jalan ravintolasta ravintolaan maistamaan paikallisia erikoisuuksia vain eurolla kipale, oluen kanssa kaksi euroa. Kävin tutustumassa tapahtumatunnelmaan parina iltana ja koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

 Katusoittajia Lavapiésin metroaseman edustalla.

Ensimmäisen illan ensimmäiset tapakset (valitettavasti en muista mitä kulhossa oli)

Kanavarras jollakin makealla kastikkeella + juustolla + punajuurella

 Paikallisia tapaksia olen maistellut enemmänkin siellä sun täällä, mutta tämän tapahtuman parasta antia oli ehdottomasti tapahtuman kansainvälinen väri, joka muodostui eri maailmankolkista tulevien ravintoloiden eri tulkinnoista tapas-ruoasta. Maistelin intialaista tapasta, japanilaista tapasta, turkkilaista tapasta... "lainausmerkit". Tämä on parasta ruokakulttuurien sekoittumista, mitä olen koskaan päässyt kokemaan! Kokonaisuudessaan tapahtuma oli oikein mielenkiintoinen ja ruoat maistuvia, vaikkakaan en päässyt kokeilemaan ihan kaikkea mitä olisin halunnut. Harmi etten ehtinyt käymään useampana päivänä, pitänee kompensoida loppuvuoden ajan tekemällä pistokokeita satunnaisiin cervezerioihin ja tapas-ravintoloihin aina kun mahdollista.

 Mie, Jenni, Tomi ja Jupe.

 Intialainen tulkinta tapaksista.

 
Turkkilainen tulkinta tapaksesta.

Lauantaina 26.10. pelattiin El Clásiconakin tunnettu FC Barcelona - Real Madrid. Koska olen Barcelonassa vasta ensi viikonloppuna enkä siis päässyt katsomaan ottelua paikan päällä, tyydyin katsomaan ottelun kavereiden kanssa O'Connell's-irkkupubissa. Itse ottelua mielenkiintoisempaa oli seurata miten joukkueiden kannattajat reagoivat kiperissä tilanteissa. Pubissa oli nimittäin hyvin mielenkiintoinen sekoitus espanjalaisia Realin kannattajia ja ulkomaalaisia pääasiassa Barçan kannattajia. Jako ei nyt ollut puhdas Madrid vastaan muu maailma -asetelma, sillä molempien joukkueiden kannattajia löytyi kaikista pubissa olleista kansallisuuksista, mutta oli selkeästi havaittavissa kuinka Realin kannattajat ryhmittyivät pubin perälle, kun taas Barçan kannattajat jäivät lähemmäksi ovea ison screenin eteen jännittämään.

 Samsung-niminen peruna ei sovellu kirkkaiden kohteiden kuvaamiseen huonossa valaistuksessa.

Barçan kannattajia 1-0-tilanteessa.

Tunnelma ottelun aikana oli loistava. Tiukan maalipaikan tullen aina jompikumpi pääty älähti jotain ja kuulin useammin kuin kerran kun baarin R.Madrid-pääty repesi kannatuslauluihin Realin selviydyttyä kiperästä tilanteesta. Voisin kuvitella, että Barçankin lauluja olisi voinut kuulua, mutta ehkäpä kyseiset laulut osaavat henkilöt ovat todennäköisemmin tuolla Katalonian puolella kuin Madridin keskustassa olevassa baarissa... Ottelu päättyi Barcelonan 2-1-voittoon, joten voitonjuhlia ei päästy näkemään kaduilla Madridissa. Pitää ruveta haistelemaan milloin El Clásico saapuu Madridiin, aivan takuuvarmasti tulee olemaan vaihtovuoden kohokohtia! Voisi samalla opetella jonkun Real Madridin kannatusrallatuksen ihan vaan, jotta ymmärtäisi kyseis(t)en laulu(je)n sanat silloin kun se pamahtaa ilmoille tuhansien ihmisten voimin.

Tämän verran kerkisin nyt kiireiltäni naputella. Seuraavaksi naputtelen aikaisemmin mainitsemani powerpointin kasaan ja sitten voikin alkaa henkisesti valmistautumaan torstaina alkavaan Barcelonan reissuun... :)

Hasta luego!

- Lassi

Espanjalainen 3L:n kaljatorni, milloin tämä nerokas keksintö rantautuu Suomen terasseille?

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Welcome to my crib!

Hola!

Tässä kun viime aikoina olen koittanut vähän enemmän keskittyä koulunkäyntiin eikä mitään muuta tavallisuudesta poikkeavaa ole tapahtunut vähään aikaan, niin aattelinpa pykätä eetteriin kämppäesittelyn, joka minun oli tarkoitus kirjoittaa jo kuukausi takaperin. Vähän on jäänyt. Mutta ei hätää, suunnistan parin viikon kuluttua Barcelonaan kaveriporukalla ja hetiperään Aveiroon Portugalin rannikolle, joten reissukuvauksia on luvassa lisää marraskuun alkupuolella!

Doddih. Olen nyt asunut Conde de Casalissa Niño Jesúksen kaupunginosassa (Retiro Parkista itään) noin 7 viikkoa ja olen viihtynyt erinomaisesti. Asunto on entinen perheasunto, joka on muunnettu viiden hengen soluasunnoksi nimenomaan vaihto-opiskelijoiden käyttöön. Vuokranantaja on itse entinen Erasmus-opiskelija ja hän tietää kuinka vaikeaa asunnon löytäminen Madridissa on, joten hän halusi auttaa osaltaan Madridiin tulevia vaihto-opiskelijoita tarjoamalla tämän asunnon yhteisasumiskäyttöön. Itse sain vihiä tästä asunnosta kaverin kautta, joka tarkisti kämpän puolestani kun olin vielä nauttimassa Suomen kesästä ja totesi hyväksi. Ei siinä muuta kuin sähköpostiviestiä vuokranantajalle ja sovimme huonevarauksesta sun muusta.
 
 
Eteinen.

 Täytyy kyllä sanoa, että vähän hirvitti maksaa 100 euron etumaksu näkemättä kämppää omin silmin, koska koskaan ei voi tietää milloin kyseessä on huijari, joka kerää hyväuskoisen vaihto-opiskelijan rahat talteen ja katoaa jäljettömiin. Madridissa ei ole samanlaista opiskelija-asuntosäätiösysteemiä kuin monilla suomalaisilla opiskelijapaikkakunnilla, joten ulkomailta tulevien opiskelijoiden on haettava asuntoa yksityisiltä markkinoilta, mikä avaa sauman alhaisille helppoheikeille. Koska kuitenkin kaverini tarkisti asunnon ja tapasi vuokranantajan henkilökohtaisesti puolestani ja antoi suosituksensa molemmista, olin varsin luottavaisin mielin vaikka olinkin siinä vaiheessa vain sähköpostilla yhteydessä kyseiseen henkilöön.

Itselleni valikoitui huone 1 eli kämpän isoin makuuhuone, johon kuuluu henkilökohtainen vessa ja suihku sekä Queen size -sänky. Uskoisin, että tämä on ollut ennen nk. master bedroom, sen verran tilava tämä on ja peilejä löytyy suunnilleen joka seinältä ja kaappien ovista. Vuokra on noin puolentoistakertainen verrattuna LOAS:n solukämppään, jossa asuin ennen Madridiin muuttoa, mutta kyllä isosta sängystä, tilavasta huoneesta ja mahdollisuudesta lukittautua omaan huoneeseensa todella pahana krapulapäivänä voi jo vähän maksaakin. Ja kun ajattelee, että asunnon toinen vessa on neljän (4) ihmisen yhteiskäytössä, niin on se privavessa aikamoista luksusta...

Miun huone (juu en rupea leikkimään, että muka petaisin sänkyäni koskaan)

Tietokonenurkkaus (en aio myöskään leikkiä, että pöytänikään olisi koskaan erityisen siisti)

 Privasuihku ja -vessa

Eipä voi valittaa. Vähän toki vuokra kirpaisee ensituntumalta, mutta kun asiaa ajattelee vähän pitemmälle niin ei se nyt niin paha ole. Henkilökohtaisten fasiliteettien lisäksi vuokraan kuuluu yhteisessä käytössä olevat astianpesukone, pesukone, tilava keittiö, laaja valikoima pannuja, kattiloita, lautasia, laseja sekä muita keittiötarpeita, televisio, ilmastointi, petivaatteet, pyyhkeitä ja kaikkea muuta mitä en edes muista enää, niin kyllähän tässä oli varsin valmis paketti. Meiltä löytyy iso sisäpiha, jossa pystyy kuivattamaan usean ihmisen pyykit samaan aikaan ja vain yhden korttelin kävelymatkan päässä on Conde de Casalin metroasema, josta pääsee treeneihin, yliopistolle ja keskustaan alle puolessa tunnissa vain yhdellä vaihdolla (paitsi jos lähtee oikein myöhään liikkelle ja vaihtometro ei osu sopivasti kohdalle).

Espanjalainen kaverini kuvaili Condea "transporthubiksi", millä hän tarkoitti siis sitä, että vaikka Conde de Casalissa itsessään on harvemmin mitään pippaloita ja meininkejä, niin sijaintinsa vuoksi metron kutoslinjan (ns. "circular"-metrolinja) varrella kaikille menomestoille pääsee tosi nopeasti ja edullisesti. Sijainti, check. Asunnon tilat, check. Yhteydet, check. Loistavat kämppikset, check. Kaikki kunnossa!

 
Käytävä.

 Keittiö.

 
Pesukone (Jeiiiii)

Sisäpiha.

Kuvasta sitä ei välttämättä huomaa, mutta hellasta puolet levyistä toimii kaasulla ja puolet on perinteisiä "tasohelloja", en tiedä miksi niitä kutsutaan. Olen täällä ollessani oppinut tykästymään noihin kaasuhelloihin, sillä ne kuumentavat pannun paljon nopeammin kuin ainakin tämän hellan levyt ja onhan siinä hieman omanlainen tunnelmansa kaasuhellan sytyttämisessä. Asiasta kukkaruukkuun, eräs asia mitä en voi ymmärtää on että miksi jokaiselle asialle pitää olla oma avaimensa? Ehkä olen vähän liian tottunut "one key fits all locks"-systeemiin, mutta en vaan ymmärrä miksi tarvitsen erikseen avaimen 1) rakennuksen ulko-ovelle 2) portaikon ulko-ovelle 3) asunnon etuovelle 4) minun huoneeni ovelle 5) postilaatikolle (kts. alla oleva kuva). Nyt olen jo tottunut näihin omiin lukkoihin, mutta varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana oli turhauttavaa kaivaa eri avain esiin eri ovien kohdalla ja koska jokainen lukko käyttäytyy eri tavalla, niin eihän ne auenneet sitten millään. Silloin vielä kovasti kaipaili Abloyn avaimia.

Meikäläisen avaimet pelkästään kotiin pääsemiseen. ¿¿¿Por que tan numerosos???


Back to business. Itseni lisäksi tämän kämpän residentteinä toimii lappeesta tuttu suomalainen jätkä sekä kolme italiaanaa. Siis kolme italialaista tyttöä. Voin kyllä kertoa, että hämmennyksemme oli erittäin suuri kun selvisi, että kämpässä tulee olemaan pienimuotoinen akkavalta. Ei siinä, hyvin olemme tulleet toimeen ja itse ainakin silloin tällöin harjoittelen espanjan puhumista heidän kanssaan. Muistan ikuisesti sen hetken kun tapasimme kaksi ensimmäistä tyttöä ensimmäisen kerran. Kolmas muutti asuntoon vähän myöhemmin.

 Olohuone.

Lyhyesti kerrottuna saattoi olla, että edellinen ilta oli mennyt varsin pitkäksi ja istuimme kämpän toisen jätkän kanssa keittiössä juomassa tasoittavia, kun vuokranantaja pamahti mitään etukäteen ilmoittamatta sisään kahden italialaisen plikan kanssa antamaan asuntoesittelyä. Koska tiesimme tasan tarkkaan kuinka paljon edellinen ilta vielä painoi ja näkyi, suoritimme taktisen vetäytymisen alakerran baariin tapaksille, kunnes asuntoesittely päättyisi. No eikös samat tytöt tulleet kanssa kohta alas kysyäkseen missä on lähin ruokakauppa. Illalla sitten söimme tyttöjen tekemää pastaa vasta-alkaneen ystävyyden merkkinä. Siltikin vähän mietityttää, että mahtoikohan antamamme ensivaikutelma olla paras mahdollinen, kun kaksi krapulaista ukkoa juo kaljaa keittiössä päiväsaikaan...

No eihän siinä, voisin selittää päivittäisestä yhteiselosta kulttuuri-, sukupuoli- sekä kielierojen kanssa, mutta se ei liene ihan olennaisinta tässä vaiheessa. Mikä ihme siinä on kun aina kun aattelen "tää on ihan nopea ja lyhkänen teksti" niin jotenkin se vaan venähtää aina pitemmäksi, kuin aluksi suunnittelin...

Jos olet jaksanut tähän asti lukea, niin mie kiitän ja koitan ensi viikolla rikkoa radiohiljaisuutta jollakin mieltä askarruttavalla asialla ja parin viikon päästä onkin tosiaan reissut Barcaan ja Aveiroon, stay tuned... ;)

Hasta proxima semana!

- Lassi

Kippis! Salud!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Miten minusta tuli "vahingossa" koneteekkari vuodeksi

Hola!

Vaikka bilettäminen ja matkustaminen ovatkin kivaa, niin pitää sitä vähän koulunkäynnistäkin sepittää tarinaa. "Nautin" tällä hetkellä pienoisesta päänsärystä provided by Jaime Lopez. If you are reading this, CONGRATS ON YOUR GRADUATION once again and I hope to see you soon. I like your parents, they are super cool.

Joka tapauksessa... Aloitetaan vaikka ihan pienellä taustoituksella miten ja miksi olen tiettyjä kursseja valinnut. Toisin kuin monet Erasmus-opiskelijat, joita olen tavannut täällä ja aikaisempina vuosina, mie en ole tullut tänne semmosella asenteella "biletetään vuosi, otetaan jotain helppoja randomkursseja ja toivotaan, että päästään läpi, lomaillaan, koetaan uusia asioita". Mie olen tullut tänne, uskokaa tai älkää, ihan oikeasti opiskelemaan asioita, joita voin hyödyntää tulevaisuudessa. Totta kai aion myös bilettää, matkustaa ja kokea uusia asioita, mie en ole mikään hikipinko kuitenkaan. Tärkeimmät prioriteetit minulle ovat kuitenkin

1) Espanjan kielen saattaminen samalle tasolle kuin suomi ja englanti (ts. kesäkuussa CV:ssä on luettava, että olen kolmikielinen, trilingual)
2) Kandidaatin tutkinnon pakettiin kasaaminen, ts. puuttuvat nopat talteen
3) Itseni sosiaalisten taitojen, interkulturaalisten taitojen ja teknisen ajattelun kehittäminen


Päätin jo kauan sitten, että vedän vaihtovuoteni aikana kandin kasaan, joten valitsin opinto-oppaasta jumalattoman määrän konetekniikan kursseja höystettynä espanjalla ja parilla tutakurssilla. Oman mielenkiintonsa soppaan heittää se, että meikäläisen JOKAIKINEN kurssi pidetään espanjaksi. Ei suomeksi, ei englanniksi, espanjaksi. Tämä on myöskin yksi syistä miksi valitsin vähän teknisempiä kursseja. Jos en ymmärrä proffan puheita, niin ainakin ymmärrän taululla olevia laskelmia. Onneksi jo lähtötasoinen espanjanymmärrykseni on luokkaa "ymmärrän suurinpiirtein missä aihepiirissä liikutaan, mutta en ymmärrä ihan jokaikistä lausetta" ja "ymmärrän lauseita sieltä ja täältä ja loput pystyn päättelemään". Parin kuukauden päästä miun pitäisi jo pystyä seuraamaan luentoja täysin vaikeuksitta, kunhan vaan opiskelen espanjan sanastoa runsaasti.


Miten meikäläisen syksystä tuli näin oranssi?

Yllä olevasta syksyn lukujärjestyksestä puuttu vielä Español para extranjeros II -kurssi ja harkat, mutta tolta se suurinpiirtein näyttää. Olin hienoisesti pettynyt, kun minut pudotettiin kielitestin perusteella alempaan ulkkariespanjaryhmään, mutta toisaalta sillä voi olla vaan jompikumpi seuraavista seurauksista: 1) Totean sen olevan juuri oikean tasoinen minulle 2) Turhaudun vanhojen asioiden toistoon ja pyydän siirtoa ylempään ryhmään, koska en hyödy tästä kurssista ollenkaan. En tällä hetkellä näe skenaariota, jossa minulla olisi suuria vaikeuksia tämän kurssin kanssa.

Kandidaatin tutkintoni tilanne on tällä hetkellä se, että minulta uupuu 5 tutanoppaa ja 13 kotenoppaa + ruotsin täydennys. Toivon saavani kasattua kyseiset pongot syksyn kursseilla ja ruotsin hoidan kun viitsin. Sanoin kyllä Naalisvaaralle, että haluan hoitaa homman ennen vaihtoonlähtöä, mutta eikös se antanut minulle täydennys-wordtiedoston keskellä kiireisintä tentteihinlukua Lappeenrannassa ja tässä sitä ollaan. Vieläkään en ole saanut sitä suoritettua, koska ylläriylläri minulla on ollut pikkuisen muuta tekemistä täällä.

Saatana.

En toki halua syyttää Naalisvaaraa asiasta, omalla laiskuudella on totta kai ollut asian kanssa enemmän tekemistä, mutta onhan se pikkuisen turhauttavaa kun ihmiset eivät osaa hoitaa asioita ajoissa (mie mukaanluettuna).


... ja keväästä kanssa?

Jos ihmettelet lukkareiden sulkeissa olevia numeroita, niin ne ovat luokkahuoneita, eivät suinkaan opintopistemääriä. Opintopisteitä minulle kertyy tulevan vuoden aikana 44,3 ECTS:ää (Euroopan standardien noppaa). Melkein semmoinen määrä, että KELA approves Suomessakin! Näistä opintopisteistä ällistyttävät 75,17% (33,3 ECTS) muodostuu konekursseista ja loput on kieltä ja tutaa. Tästä on seurauksena että joko palatessani Lappeenrantaan sivuaineeni on lähestulkoon kasassa dippatutkinnossanikin tai jos päätän lähteä (ja pääsen) opiskelemaan muualle maisterin tutkintoa niin tiedän koneista ja moottoreista enemmän kuin tarpeeksi.

Loppuun heitän vielä ajatuksia ja vertailuja paikallisesta tutatutkinnosta verrattuna Lappeenrannan vastaavaan. Siinä missä Lappeenrannassa lähdetään erikoistumaan tiettyyn pääaineeseen (toimitusketjun johtaminen, innovaatio- ja teknologiajohtaminen, teollinen markkinointi ja kansainvälinen liiketoiminta, kustannusjohtaminen) ja sivuaineeseen (konetekniikka, energiatekniikka, tietotekniikka, ympäristötekniikka, kemiantekniikka, sähkötekniikka) opintojen ensimmäisestä tai toisesta vuodesta lähtien niin Madridissa opiskelijat käyttävät ensimmäiset neljä vuotta opiskellakseen vähän kaikkia insinööriaineita (listattuna pikkusen yllä sivuaineen sulkeissa) valmistuakseen insinööriksi (Suomessa kandiksi) ja sitten vasta alkaa ns. tutapuppu.

Eli toisin sanoen ensin valmistutaan ympäripyöreiksi insinööreiksi, jotka osaavat vähän sitä sun tätä kun taas Lappeenrannassa opiskellaan insinööri- ja management-kursseja rinnakkain tutkinnon loppuun asti. Erikoinen eroavaisuus mielestäni. Tutatermeissä voitaisiin oikeastaan puhua, että kandivaihe Madridissa on Industrial Engineeringiä ja maisterivaihe Industrial Managementtiä kun taas Lappeessa voitaisiin puhua koko opiskeluajasta Industrial Engineering and Managementistä.

Just food for thought.

Myöskin eräs eroavaisuus on, että meikäläisen opintolaitoksessa Escuela Técnica Superior de Ingenieros Industriales:issa opiskelee aikalailla samat tiedekunnat kuin Lappeenrannassakin, mutta kaikki ovat osana Industrial Engineering -titteliä eli lasketaan kaikki tutalaisiksi. Mietipä millaista se olisi, jos kaikkia koneteekkareita, kemistejä sun muita pidettäisiin lappeessakin tutalaisina? Syy tälle on toki yllä selittämässäni tutkintorakenne-erossa, mutta olisihan se vähän hassua, jos lappeessa kaikilla olisi siniset päällä riippumatta siitä mitä varsinaisesti opiskelee.

Tässä oli hieman ajatuksia vaihdossaolon opinto-osuudesta, palaamme astialle taas jossakin vaiheessa. Adios y hasta luego!

- Lassi