Siivet levälleen ja lentoon!

Dodii.

Pari päivää on jo Madridissa kulunut ja olen hieman alkanut tottua uuteen asuinpaikkaani. Kävin saapumispäivänäni koittamassa kepillä jäätä osallistumalla erääseen salsa/ulkkaritapahtumaan kaupungilla nähdäkseni millainen meno kaupungilla on, mutta siitä kerron lisää sitten vähän myöhemmässä postauksessa. Ajattelin tässä postauksessa hieman taustoittaa motivaatiotani ja inspiraatiotani lähteä vaihto-opiskelemaan ja hieman avata yleistä mentaliteettiani ja miten minun ajatusmaailmani toimii asiasta enemmän tai vähemmän vihkiytyneille ja kiinnostuneille.

Jotkut ihmiset saattaisivat lähteä argumentoimaan, että Espanjaan lähtöni syy on se, että olen viettänyt jo valmiiksi ison osan elämästäni Suomen ulkopuolella asumalla Belgiassa ison osan lapsuudestani (7,5 vuotta) ja Fuengirolassa vuoden lukion jälkeen sekä matkustamalla todella paljon perheeni kanssa. Lisäksi opin espanjaa fugessa oloni aikana ja halusin palata Espanjaan oppiakseni lisää kieltä.

Siellä se siintää jo, kauan odotettu näky pitkän matkustamisen jälkeen.

Vaikka nämä seikat toki pitävät paikkaansa, nämä ovat vain osasyitä. Belgiassa kasvaminen ja kansainvälisen koulun käyminen pienenä muovasivat minusta kansainvälisen kommunikoinnin luontaisen taitajan ja vieraista kulttuureista uteliaan ihmisen. Minulla on ollut suuri etuoikeus nähdä maailmaa ihan pienestä pitäen, mikä on jättänyt minuun jälkensä sisäisenä kipinänä nähdä maailmaa vielä enemmän. On siis toki luontaista, että haluan nähdä maailmaa Erasmus-vaihdon muodossa vielä kun elinikäinen parisuhde ja/tai perhe eivät sido minua. (Vaimokkeen hankkimista kommentoin vaan rinnastamalla löyhästi ajatuksiani Klamydian biisiin Krapula tulee [minä määrään päivän]. Ajatelkaa, että alkoholi on naiset ja krapula on vaimo :D)

Mutta tämä on vaan vaikuttanut siihen, että olen aina tiennyt haluavani lähteä vaihtoon opiskeluaikoinani, paikka on vaan epäselvä. Vielä fuksivuonna mieleni teki lähteä Pietariin, mutta mieleni muuttui tajuttuani, että venäjänkielen taitoni on ihan roskaa verrattuna espanjankielen taitooni, mikä sekään ei ihan tyydyttävällä tasolla ole. Ajatukseni siis suuntautuivat siis enemmän länteen ja koska Eurooppa on minulle jo varsin tuttu paikka vuosien varrelta, aloin kehitellä suuruuden hullua unelmaa Etelä-Amerikasta tulevaisuuden kotinani opintojen jälkeen.

Mitä tulee fugessa olemiseen, niin opiskelin minä siellä espanjaa. Aurinkorannikot on vaan niin turistialuetta, että siellä pärjää (surullista kyllä) jopa suomella monessa paikkassa, minkä vuoksi espanjani ei päässyt kehittymään oikein missään vaiheessa. Enimmäkseen painotan espanjanopintojani fuksivuonna käymiini espanjan kursseihin jatkokurssi 2:seen asti, mikä on edelleen ainoa pohjani lukuunottamatta viime kesäistä itsenäistä opiskelua valmistautuessani Madridiin lähtöön. Harmittelin kovasti sitä, että Fuengirolassa ollessani en oikein päässyt kiinni todelliseen espanjalaiseen kulttuuriin ja kieltä on opiskeltu niin paljon, että päätös oli sillä selvä: kohde on joko Espanja tai Etelä-Amerikka.

 

Kotimetroasema, voiko parempaa keliä pyytää ekana päivänä? (Kuvaan osunut bemari oli vahinko)

Lopullisen niitin ja kipinän Madridin suhteen sain syksyllä 2011 ollessani mukana ESTIEM-reissulla (asiasta vihkiytymättömille tiedoksi, ESTIEM on eurooppalaisten tuotantotalouden opiskelijoiden kattojärjestö) Local Group Exchangessa, jonka aikana pääsin tutustumaan Madridin teknilliseen yliopistoon sekä sen opiskelijoihin ja pääsin näkemään kaupunkia paikallisten opastamana. En voi oikein muuta todeta kuin että ihastuin paikkaan aivan täysin. Jo tuon lyhyen matkan aikana pääsin harjaannuttamaan hieman ruostunutta espanjaani, mikä tuntui aivan hirmuisen hyvältä vaikka virheitä satoikin joka suunnasta. Tiesin haluavani palata takaisin joku päivä, sillä koin saaneeni vain pintaraapaisun siitä mitä kaikkea Iberian niemimaan suurimmalla kaupungilla on tarjota nuorelle maantallaajalle. Tampereen ollessa suurin kaupunki, missä olen elämäni aikana asunut, miljoonakaupunki asuinpaikkana on jotakin tajunnanräjäyttävää.

Kaikki on kuitenkin lähtenyt liikkeelle kurkottamalla tähtiin ja unelmoimalla suuria tulevaisuudesta. Tämän hetken suurin unelmani on työskennellä jossakin päin Etelä-Amerikkaa opintojeni päätyttyä ja rakentaa omaa itsenäistä elämää ulkomailla. Lisäksi olen jo pitkään unelmoinut neljän tai useamman kielen sujuvasta puhumisesta. Tämän hetken kielitaito on natiivitasoinen suomi ja englanti ja espanja on työn alla, tulevaisuudessa saksa (tai ehkä portugali, who knows where I will be in 10 years?) Ensimmäinen välitaipale näiden unelmien saavuttamiseen on kuitenkin aloitettu ja olen aivan innoissani kaikesta.

Eiköhän tämä tältä erää, huomenna kertoilen hieman konkreettisempia asioita vaihtoon hakemisesta ja valmistautumisestani ulkomaille lähtöön omilleni, hasta mañana!

- Lassi