Viikonloppu Asturiasissa / Säbäkauden avaus

Moi!

Pahoitteluni pienoisesta laiskottelustani, tarkoitukseni oli kirjoitella kurssivalinnoista yms., mutta koska en ole vielä saanut lopullista varmistusta virallisilta tahoilta niiden osalta, niin olen lykännyt kyseistä kirjoitusta. Palasin kuitenkin toissapäivänä pelireissulta Asturiasin provinssista Espanjan pohjoisrannikolta, joten tuumasinpa kertoa siitä tässä välissä!

http://goo.gl/BN0N0V

Kuten olen aiemmassa postauksessani kertonut, pelaan paikallisessa salibandyliigassa, jonka kausi alkoi 21. syyskuuta Pola de Lenassa paikallista Lena Floorballia vastaan ja toinen peli oli heti seuraavana päivänä Gijónissa UDB:tä vastaan. Reissu pohjoisrannikolle siiderin luvattuun maahan alkoi lauantaiaamuna kello 8 Vicálvaron urheiluhallin pihasta, josta autoletka suuntasi viiden tunnin roadtripille pohjoiseen päin. Allekirjoittaneen epäonneksi edellisenä yönä tuli tehtyä kaikkea muuta paitsi nukuttua, joten pienoinen silmänlurpahdus oli varsin väistämätöntä matkan aikana. Hereillä ollessa ehdin kuitenkin tiirailemaan maisemia ja kuullostelemaan espanjalaisten keskustelua josko saisin jotain kiinni puheesta.

Pola de Lenaan saavuimme noin viiden tunnin körröttelyn jälkeen (niskat huusivat armoa huonossa asennossa nukkumisen vuoksi) ja koska pelin alkuun oli vielä monta tuntia aikaa, päätimme tutustua hieman kylään ja käydä syömässä bocattoja ennen starttia. Itselleni maistui Bocatas brutales -listalta ANIMAL, oli sairaan hyvää ja just napakan kokoinen!

Ensimmäinen peli Lena Floorballia vastaan alkoi kello 17. Kauden alun kunniaksi ostin itselleni uuden FatPipen mailan pienen testiajon jälkeen. Pallonhallinta on todella hyvä! Ei tarvinnut pitkään miettiä päätöstä asiasta. Valitettavasti peli itsessään ei sujunut ihan odotusten mukaisesti, liekö ollut vähän ruostetta moottorissa itselläni ja vähän muillakin. Vaikka Valle johti ja dominoi peliä selkeästi alusta asti, omissa soi pari kertaa aivan käsittämättömien virheiden johdosta, mistä tuli kyllä palautetta valmentajalta. Peli meni sen verran tiukaksi, että ketjumäärä pudotettiin kahteen mikä merkitsi sitä, että mie sain istua vilttiketjussa parin muun jannun ohella kolmannen erän. Lopulta saimme väännettyä makean 4-2-voiton alun takkuilusta huolimatta. Huomionarvoista pelissä on Tomin, joukkueen toisen suomalaisen, komea avausmaali, luultavasti koko liigan ensimmäinen. Hyvä, Tomi!

Neuvonpitoa erätauolla.

 Voittajana on helppo hymyillä (4-2 vs. Lena Floorball)

 

Uusi kulta <3 (FatPipe Upsidedown)

Pelin jälkeen suuntasimme kohti Gijónia rannikolle. Illan ohjelmassa oli hotelliin majoittuminen sekä ruokailu Domino's Pizzassa, missä oli jokin "syö rajattomasti 6,20 eurolla"-tarjous. Tämä tarkoitti sitä, että meidän pöytään tuotiin jatkuvasti perhepizzaa vastaavia lättyjä ja skabana oli sitten kuka syö eniten tai ainakin itsensä pyörryksiin. Voi sitä tyrkyttämisen määrää pöydässä istuneiden jätkien toimesta. Jos en olisi olisi ollut niin ähkyssä että oksennus lentää jos olisin vielä yhenkin puraisun ottanut niin olisin survonut pizzan palan kyseistä palaa tyrkyttäneen kasvoille. Hyvää oli pizza, sitä oli vaan aivan liikaa itseni kokoiselle ihmiselle. Meidän 8-henkisessä pöydässä syötiin varmaan 10 perhepizzaa yhteensä, mikä johti "raskauskilojen" vertailuun ulkopuolella, yllätysyllätys.

Yksi asia, mihin en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota täällä ollessani, mutta nyt kiinnitin: Espanjassa on jonkin sortin kulttuurillinen fetissi siirrellä pöytiä ennen ruokailua. Siinä missä Suomessa 10+ hengen porukka tavallisemmin hajoaisi pariksi pienemmäksi porukaksi eri pöytiin niin Espanjassa ravintolaruokailu ei ala ennen kuin jokainen seurueen jäsen on istutettu saman pöydän ääreen, mikä merkitsee aina 5-10 minuutin pöytiensiirtelysessiota. Pieniä kulttuurillisia eroja.

Ruokailun jälkeen tutustuimme hieman Gijónin rantoihin. Yöaikaan merestä ei saanut kauheasti irti, mutta kyllä kaikkea muuta nähtävää ja paikallisia erikoisuuksia löytyi senkin edestä:

Lämpömittari (~22°C)

Asturias on Espanjan "siideriprovinssi", missä paikallisesta siideristä ollaan oikein ylpeitä ja siihen liittyy monia perinteitä. Yksi erikoisuus mihin en ole muualla törmännyt on siiderin kaatotapa. Yksinkertaisuudessaan siideripullo nostetaan pään yläpuolelle suoralla kädellä, katse eteenpäin, ja siideri kaadetaan pullo vaakatasossa reiden korkeudella oleviin laseihin, minkä jälkeen juoma tarjoillaan janoiselle asiakkaalle. Toki ensimmäiset pisarat menevät tavallisemmin maahan, mutta kyseisen tekniikan hallitseminen on varsin vaikuttava näky. Harmikseni en tällä reissulla päässyt maistelemaan paikallista erikoisuutta, mutta Asturiasin provinssi menee ehdottomasti "places to go to before I die"-listalle.

Asturiasilainen siiderinkaatotekniikka (Google)

Uusi aamu, uudet temput. Hyvin nukutun yön jälkeen ja hotelliaamiaisen nautittuamme suuntasimme Gijónin urheiluhallia kohti kohdataksemme UDB:n. Tämä peli meni edellistä peliä paremmin, sillä päätin edellisen päivän vilttikomennuksen jälkeen, että jos en pääse laukomispaikoille näyttämään maalintekotaitojani, niin ainakin palloton pelaamiseni on omaa luokkaansa. Eli karvaan kovaa, riistän palloa, ahdistelen vastustajan pallollista puolustajaa ja pakotan hänet tekemään hätäratkaisuja ja niin edelleen. Liekö ollut vastustajan heikompaa tasoa vai valmentajan antama satikuti edellisen päivän katastrofaalisesta puolustamisesta ja muistutus sovitusta taktiikasta, mutta nyt kuviot toimivat ihan erilailla ja pääsimme juhlimaan maaleja moneen otteeseen. Miekin sain syöttöpisteen! Ja tuli noita maalintekotilaisuuksia itsellenikin, mutta tuliset laukaukset kolisivat vasempaan ristikulmaan kahdesti ja kerran lauoin täysin avoimesta paikasta maalin ohi. Parempana päivänä nimeni kohdalla olisi lukenut 3+1... No ei siinä muuta kuin treenaamaan laukomista seuraava peliä varten! Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen suoritukseeni ja tiedän pystyväni parantamaan edelleen ensi lauantain peliin. Ottelu päättyi 8-3 voittoon ja tällä hetkellä johdamme sarjaa neljällä pisteellä ja 12-5-maalierolla.

 Villejä veikkauksia miun pelinumerosta?

Voittoisan pelin jälkeen suuntasimme sitten kohti kotia. Asturiasista minulle jäi oikein positiivinen mielikuva ja suosittelen jo tämän pintaraapaisun perusteella Asturiasia lomakohteeksi ihan jo paikallisen siiderikulttuurin vuoksi. Toki Gijón esimerkiksi on hieman kylmempi kuin Espanja keskimäärin johtuen Atlantin valtamerestä, mutta kyllä mie ainakin aion palata joku päivä elämäni aikana tutustumaan paikalliseen kulttuuriin tarkemmin. Ja silloin kun palaan, espanjani on sitä tasoa, että minua voi kutsua joksikin paikallisen ja turistin hybridiksi!

Siinäkin mielessä viikonloppu oli oikein kiva, sillä nyt vasta tunsin päässeeni tutustumaan joukkueen muihin pelaajiin vähän paremmin ja uskalsin jutella hieman enemmän espanjaksi kuin adiós ja hasta luego. Pitää jatkaa tätä putkea ja poistua mukavuusalueelta (englannista) useammin, sitä vartenhan mie olen tänne tullut!

Loppuun heitän vielä muutaman maisemakuvan kotimatkalta ja ei muuta kuin hasta luego!

- Lassi

Loma loppuu...

No hepskukkuu taas!

Vähän jäänyt tämä kirjoittelu vähemmälle johtuen bilettämisen, juuri alkaneen koulun ja urheilun (ja ehkä myös ilmaston) aiheuttamasta uupumuksesta, mikä on johtanut toistuviin päiväunen tarpeen ottamiin niskalenkkeihin itsestäni silloin kun piti kirjoittaa. Nyt kuitenkin löysin semmosen välin, jossa en ole aivan silmät ristissä ja saan ehkä jotain järkevääkin (?) tekstiä aikaan. Ajattelin, että päiväkohtaisen bileraportoinnin sijasta koitan luoda vähän yleisluontoisempaa käsitystä siitä mitä on tullut puuhasteltua ja millaisia ajatuksia on herännyt milloin mistäkin. Osittain siksi, että näinkin lyhyessä ajassa muutamat yksityiskohdat unohtuvat ja kaikki minut tuntevat huutaisivat yhteen ääneen "VALEHTELIJA!", jos väittäisin ettei niissä bileissä niin tuu käytyä... Siitä onkin sitten hyvä aloittaa. :D

 

Baila, baila

Poiketen edellisen viikon maanantaista jätin Salsabailut väliin ja menin suoraan jatkoille Fuckin' Mondays -bileisiin. Ei se kuitenkaan ihan kommelluksitta käynyt, sillä muistin pysäkin väärin ja mie ja Jupe päädyttiin monen kilsan päähän oikeasta paikasta samalla, kun yritin muistella missä päin IndepenDance Club olikaan. Asiaa ei edistänyt se, että kukaan alueella ei tuntenut ollenkaan etsimäämme klubia. Long story short: hortoilimme Madridin yössä useita kilometrejä, menimme taksilla vahingossa väärälle torille, kävelimme takaisin sinne mistä taksi toi meidät (jälleen puhtaasti vahingossa), kunnes törmäsimme ystävällisiin taksikuskeihin, jotka etsivät paikan puolestamme kännykän GPS:llä (toim.huom. tämä toiminto löytyy minunkin kännykästäni, mutta minulla oli vielä tässä vaiheessa suomalainen numero, jonka käyttö olisi käynyt erittäin kalliiksi). Perille löydettyämme paikan omistaja tuumasi vaan: "You are fucken late!" "Yeah, I know." Oikein mukava ilta oli ja kun asiaa ajattelee positiivisesti niin eksymällä löytää mitä mielenkiintoisimpia paikkoja, joissa ei muuten tulisi käytyä!

 

Fuckin' Monday @IndepenDance Club

Välipäivinä keskityin enemmän urheilemiseen ja perjantaina oli vuorossa Suomi-Espanja-karsintapeli, jota lähdimme aluksi katsomaan Facebookista kerätyllä suomalaisporukalla ja loppujenlopuksi matsia oli jännittämässä todella suuri kirjo eri maista tulevia molempien maiden kannattajia! Matsi katsottiin tottahan toki suositussa 100 Montaditosissa Solin torin läheisyydessä. Vaikka matsi päättyikin harmillisesti (vaikkakaan ei yllätyksellisesti) Suomen 0-2-tappioon niin tunnelma oli oikein mainio ja pääsi siinä vähän piikittelemään Espanjan kannattajia, kun Pukki meinasi maalata komean syöttökuvion päätteeksi pelin alussa. ;) Suuntasimme ottelun jälkeen MoonDance-klubille, missä meikäläinen intoutui tanssimaan korokkeella. Harmi ettei saatu jätkien kanssa ketään missiä mukaan tanssimaan korokkeelle, se olisi ollut vielä astetta hauskempaa. :P

 

FIN-SPA @ 100 Montaditos

@ MoonDance Club, korokemeininki

Lauantai 7. syyskuuta oli espanjalaisille tärkeä päivä, sillä Madrid on yksi ehdokkaista vuoden 2020 olympialaisten isännäksi, ja tänä päivänä se selviäisi. Toivuttuamme edellisestä illasta lähdimme pääasiassa Universidad de Rey Juan Carloksessa opiskelevien vaihto-opiskelijoiden kanssa Plaza de Cibelesiin katselemaan ja jännittämään napsahtaako nakki Madridille seitsemän vuoden päästä. Paikalla oli konsertteja pitkin iltaa ja naatiskelimme kuka mitäkin alkoholipitoista juotavaa. Kun selvisi, että vuoden 2020 kisaisännäksi valittiin Tokio, niin suuntasimme sitten läheiseen kuppilaan viettämään ilta, mistä osa sitten jatkoi Kapitaliin. Eiköhän sinne tuu vielä moneen kertaan mentyä, kirjoittelen myöhemmin lisää kuvien kera ;)

 

Hups, minä vahingossa Espanjan pääsarja...

Tiesittekö, että Espanjassa on mahdollisuus pelata salibandya säännöllisesti? En tiennyt minäkään, ennen kuin sain vihiä asiasta Facebookin kautta. Eräs Abraham etsi ulkomaalaisia pelaajia joukkueeseensa, joten otin häneen yhteyttä. Ajattelin aluksi, että tästä saisi kivan läpsyttelyharrastuksen bilettämisen välissä, mutta lyhyen juttutuokion jälkeen kävi ilmi, että kyseessä on Espanjan miesten korkein mahdollinen liiga, jonka kausi alkaa parin viikon päästä ja kestää pitkälle kevääseen. Treenit on kahdesti viikossa ja pelit on keskimäärin kerran 1-2 viikossa. Pienen harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan koittamaan miltä touhu tuntuu. Kuitenkin kun tulen olemaan koko kauden ja vähän pitempäänkin täällä niin miksikäs ei!

Lassi 'Casanova' Uusitalo, #??

Ai että kaduin aluksi tätä päätöstä, sillä 4 päivän mittaiset tappojuoksutreenit ja viimeisen kolmen vuoden teekkarielämän rapauttama kunto eivät sovi yhteen. Lihakset huusivat hoosiannaa joka ikinen päivä ja väsymyksestä ei tullut loppua. Tästä kuitenkin tiesi, että tätä hommaa tehdä ihan tosissaan eikä tissiposkeilulle ole suuremmin tilaa.

On tässä kuitenkin puolensakin. Besides the obvious eli kohentuva kunto tai ainakin sen ylläpito, El Valle -nimisen joukkueen pelaajat ovat omanikäisiäni oikein nastoja espanjalaisia jannuja, joilla on todellinen intohimo salibandyyn eikä kentältä puutu vauhtia. Suurinosa jätkistä ovat tutustuneet lajiin vaihto-opiskelujensa aikana Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa ja puhuvat keskimääräistä espanjalaista paremmin englantia, mikä on minulle erittäin suuri helpotus, sillä treenit vedetään kuitenkin espanjaksi. Pyrin puhumaan jätkien kanssa espanjaa aina, kun pystyy, mutta hädän tullessa heille ei ole ongelma vaihtaa englanniksi silloin kun minulla menee sormi suuhun. Tässähän tulee opittua espanjaa vähän puolivahingossa harrastuksen kautta!

Kävimme keskiviikkona treenien jälkeen 100 Montaditosissa (toistoa ihmetteleville, kyseessä on erittäin suosittu espanjalainen ketju, jonka ravintoloita on pelkästään Madridissa varmaan tusinoittain) yksillä ja vähän rauhoittumaan ja juttelemaan. Tyypillisen keskiviikon tapaan paikka oli aivan täysi ja tähän väliin arvoitus: Mitä saadaan, kun samaan huoneeseen lyödään 100 espanjalaista ja kaljaa? Kaikki huutaa ja kukaan ei kuule mitään. Höhö höhö. Mutta siis näin se vaan oli, ei siellä oikein kuullut mitään. Nevertheless, minusta oli oikein hienoa istua puhtaasti espanjalaisessa porukassa puhtaasti espanjalaisessa paikassa, tästä tulee aivan varmasti tapa jossakin vaiheessa.

Mutta vähän puolivahingossa minut sitten värvättiin pelaamaan Espanjan pääsarjaan salibandya. Myönnettäköön, ettei taso ole yhtä kova kuin Pohjoismaissa, mutta kuinka komeeta olisi, jos pääsisi keväällä nostamaan kansallista marginaalilajin mestaruuspyttyä? ;)

Tähän tähdätään...

Koulunkäynnin aloittamisesta kirjoittelen varmaan sitten seuraavassa postauksessa, nyt piti vaan saada nämä asiat kerrottua ennen kuin menevät ihan unholaan omassa pääkopassani. Toivottavasti nautit kuulumisteni lukemisesta, palaamme asiaan ensi kerralla!

Ensimmäinen viikko

¡Hola a todos!

Ja hyvää syksyn alkua! Nyt kun on viikko vietetty täällä niin voisi availla miten alkutaaplaaminen on sujunut ja millaisia ajatuksia täällä olo on minussa herättänyt. Ensi alkuun on todettava, että Madrid on juurikin niin ihastuttava paikka kuin muistelinkin. Tässä kun on pitkin viikkoa opeteltu käyttämään metroa ja suunnistamaan ympäri kaupunkia, olen alkanut hieman hahmottamaan parin vuoden takaa tuttujen paikkojen sijainteja ja bongannut pari mieluisaa tapas-paikkaa ja paikallisten suosimia klubeja. Tässä vaiheessa en yllättyisi vaikka jäisin tänne pitemmäksikin aikaa kuin Erasmus-vaihdon ajaksi tai ainakin palaisin tänne valmistuttuani lappeesta. Mutta sitä vaihtoehtoa luultavasti tutkailen joskus myöhemmin, jos/kun koen sen tarpeelliseksi.

Lentolippu Tampere-Tukholma-Kööpenhamina-Madrid

Maanantaiaamuna hyvästeltyäni vanhempani Pirkkalan lentoasemalla astuin Tukholman koneeseen, jonka jälkeen suunnistin Köpiksen kautta Madridiin. Perille päästyäni suuntasin metron avulla Conde de Casaliin ja parin minuutin kävelyn jälkeen onnistuin löytämään tulevan asuinportaikkoni ja tapasin ensimmäisen ihmisen, jonka naama tulee hyvinkin tutuksi tulevan 10 kuukauden aikana: taloyhtiön ovimiehen/talkkarin. Saavuin hieman aikaisemmin kuin mitä olin ilmoittanut vuokranantajalle etukäteen, joten hänen äitinsä ei ollut tullut minua vastaan. Selitin ovimiehelle hieman harjaantumattomalla espanjallani, että olen [vuokranantajan nimi] asunnon uusi asukas ja keskustelimme siinä vähän aikaa. Selkeästi hän tiesi, kuka vuokranantajani on ja kertoi minulle mikä asunto on kyseessä. Ymmärrettävistä syistä kukaan ei ollut kotosalla, joten pyysin ovimiestä kertomaan vuokranantajan äidille hänet nähdessään, että odottaisin tapaksella viereisen ravintolan ulkopuolella.

Puolen tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui oikein ystävällinen vanhempi rouvashenkilö, joka toivotti minut tervetulleeksi ja näytti minulle asuntoa ja opasti eri laitteiden toimintaa. Vaikka ymmärsinkin suurimman osan hänen espanjankielisestä esitelmästään, niin onneksi hänen tyttärensä oli mukana tulkkaamassa englanniksi siltä varalta, jos minulla meni jokin ohi. Saatuani avaimet käteeni asetuin taloksi, kävin kaupassa ja aloin valmistautumaan ulos lähtemiseen, sillä Atocha-nimisen alueen lähistöllä oli tiedossa kansainvälinen salsa/merengue/bachata-ilta, josta sain vihiä Facebookin kautta seuraamalla Madridin erinäisiä Erasmus-ryhmiä. Ei sitä tänne asti olla tultu kuitenkaan möllöttämään kotona ensimmäistä iltaa!

Salsa/merengue/bachata tanssi-ilta @IndepenDance Club

Mie oon aina tykännyt tanssimisesta ja tämä oli juuri minun tyylinen ilta! Uusia tanssiaskeleita opetellessani pääsin tapaamaan uusia kivoja tyyppejä, jotka ovat kanssa viettämässä Erasmus-vaihtoa tai ainakin ovat kv-mielisiä ja ulospäin suuntautuneita. Päädyin illan edetessä vähän puolivahingossa paikallisen ESN-poppoon matkaan eri mestoille, kun tilatessani juotavaa eräs ESN:n tyyppi kysyi minulta "Are you Erasmus?" "Yes, why?" (vaaleat hiukset on vähän giveaway Erasmus-statuksesta täällä päin. :D) "There is an Erasmus party in Joy, come with us." No lähdinhän minä sitten, mutta koska minulla oli pitkä päivä takana, niin päätin olla ottamatta riskiä ja nappasin viimeisen metron kotiin. Oikein hauska tapa aloittaa vaihtokokemus!

Tiistaipäivä meni lähinnä lähialueeseen tutustuessa ja kotona ollessa. Illalla olisi ollut jonkinlainen language exchange -tapahtuma, mutta tajusin tämän hieman liian myöhään. Päätin sitten säästellä voimia seuraavaan päivään, sillä silloin oli tiedossa Jupen saapuminen ja koko illan kestävä Erasmus-tapahtuma. Pitää sitä nyt vähän paikkoja näyttää ja piireihin ryvettää (huimalla) kahden päivän kokemuksella!

Keskiviikko-iltana suuntasimme jonkinlaiseen taidemuseoon muiden vaihtareiden kanssa. Vaikka muutamat tauluista olivatkin mielestäni erittäin hienoja, niin huokaisin helpotuksesta museon sulkeuduttua tunnin etuajassa. Pääsimme siis aikaisemmin 100 mantaditos -nimiseen paikkaan aloittelemaan iltaa.

Javier, mie, Diego ja Jupe @100 mantaditos

  

100 mantaditosissa kävi aivan uskomaton lykky, sillä törmäsimme siellä aivan täysin odottamatta lappeessa pari vuotta aiemmin vaihtareina olleisiin Diegoon ja Javieriin! Millaiset todennäköisyydet tämmöiseen on tämän kokoisessa kaupungissa? He olivat vähintään yhtä tyrmistyneitä kuin mekin. Turisimme siinä aikamme ja sovimme näkevämme myöhemmin uudestaan, sillä asumme varsin lähekkäin. Illan mittaan pääsimme tutustumaan muutamiin muihinkin tyyppeihin ja poistuimme kotiin ilman suurempaa dramatiikkaa lepäilemään ja valmistautumaan seuraavaan iltaan Erasmus Welcome partyjen merkeissä.

Kolmannet menossa sillä välin kun muut joivat ensimmäisiään...

On tullut huomattua, että hintatasot eri kuppiloissa voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Yleensä pieni olut eli caña kustantaa paikasta riippuen 1-2 euroa ja tuoppi olutta (0,4-0,5l) 2-4 euroa ja kallein vastaantullut olut on 0,33l pullo-olut törkeään 7 euron hintaan! Tosin tämä jälkimmäinen oli yhdessä Madridin isoimmista ja meluisimmista klubeista, jossa vietimme torstai-iltaa. Ei minua niinkään kallis olut haitannut siinä humalatilassa, mutta möykkä oli sen verran kova, että piti poistua pihalle aina vähän väliä antamaan korville lepoa. Yllätyksekseni henkilökunnalla ei ollut tarjota korvatulppia niitä tarvitseville. Jotenkin kuitenkin onnistuttiin viettämään iltaa aamuviiteen-kuuteen saakka. Nasta mestahan se torstainen paikka, jonka nimeä en juuri nyt muista, oli kovasta hintatasosta huolimatta. Tuli jopa vahingossa heitettyä läpyskää englantia taitamattomien señoriittojen kanssa, vaikkakin vähän murtaen edelleen.

Paikka X torstai-iltana.

Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä Escoraliin viikonloppureissulle vaihtariporukan kanssa, mutta harmiksemme se siirrettiin eteenpäin vähäisen osanoton vuoksi. Toivottavasti tulevalle viikonlopulle saadaan tarpeeksi porukkaa reissun toteutumiseksi. Päätettiin sitten lauantaina Jupen kanssa vaihtoehtoisena ohjelmana osallistua illalla keskustassa järjestettävään Erasmus meetuppiin ja sitä kautta samalla alueella järjestettävään approon. Me ah-niin-täsmälliset-suomalaiset onnistuimme kuitenkin myöhästymään meetupista yli puolella tunnilla ja koska meillä ei ollut kenenkään yhteystietoja, päätimme lähteä kiertämään kaupunkia kahdestaan pre-approilun merkeissä tutustuaksemme Puerta de Solin (aka keskustan keskusta) alueeseen.

Pre-approilua tapaspaikassa X

Jotenkin olen kauhean huono näiden paikkojen nimien muistamisessa, mutta approihin osallistui n. 60-70 ihmistä, joiden kanssa aloitimme illan vieton galicialaisessa tapasravintolassa, missä meille tarjottiin järjestäjien puolesta tapaksia laidasta laitaan (valitettavasti ei tullut kuvia napattua, ensi kerralla sitten). Juomat olivat suomalaiseen makuun oikein edullisia ja ihmiset olivat oikein mukavia ja puheliaita. Muutama mesta, joissa kävimme, kävivät tämän kokoiselle häröpallolle niin ahtaaksi, että kävimme suosiolla naapuribaareissa muutamilla. Siinä missä muut ihmiset kävivät viidessä baarissa niin mie ja Jupe käytiin varmaan kymmenessä. :D Vähän taitaa kokemus näkyä... Tietystikään ko. appro ei ollut ihan niin intensiivinen ja kittaa-niin-paljon-sisään-kuin-ehdit-ja-uskallat-tyyppinen tapahtuma kuin Suomessa, mutta oli tosi kiva nähdä paikkoja vähän sieltä täältä erityisesti vähän pienemmiltä kujilta, joiden ruoka- ja juomaravintoloiden maine ei kauhean herkästi kaiu ei-paikallisten tietoisuuteen. Illan loppubileet järkättiin varsin maineikkaalla MoonDance-klubilla, joka pienoisen alkuhämmennyksen jälkeen (pari homppelia tuli juttelemaan minulle tiskillä ennen kuin sain edes ensimmäistä juomaani käteeni) osoittautui oikein mainioksi bilemestaksi, eiköhän tänne tule toistekin eksyttyä.

@ MoonDance

Kaikenkaikkiaan ei ole ollut valittamista ensimmäisen viikon jäljiltä. Vuokranantaja on asiallinen, pelipaikoille pääsee suhteellisen vaivattomasti metrolla ja *yllätysyllätys* kaikki on halvempaa täällä meikäläisen vuokraa lukuunottamatta. Mutta kyllä uskallan väittää, että lukijoidenkin mielestä kehtaa vähän korkeampaa vuokraa maksaa, kun kerron millainen kämppä on napattu (myöhemmässä postissa kunhan kerkiän) ja kuinka alhaiset elinkustannukset täällä noin muutoin on. Vielä pitäisi vaan hankkia espanjalainen puhelinnumero ja julkisen liikenteen kuukausikortti, mutta eiköhän noi hoideta tän viikon aikana.

Vielä on viikko lomaa ennen luentojen alkua, tänään käyn vähän urheilemassa ja jos kerkiän niin tänään on taas salsa/merengue/bachatailta... Ai että elämä voi olla lupsakkaa!

¡hasta luego!

- Lassi