Loma loppuu...

No hepskukkuu taas!

Vähän jäänyt tämä kirjoittelu vähemmälle johtuen bilettämisen, juuri alkaneen koulun ja urheilun (ja ehkä myös ilmaston) aiheuttamasta uupumuksesta, mikä on johtanut toistuviin päiväunen tarpeen ottamiin niskalenkkeihin itsestäni silloin kun piti kirjoittaa. Nyt kuitenkin löysin semmosen välin, jossa en ole aivan silmät ristissä ja saan ehkä jotain järkevääkin (?) tekstiä aikaan. Ajattelin, että päiväkohtaisen bileraportoinnin sijasta koitan luoda vähän yleisluontoisempaa käsitystä siitä mitä on tullut puuhasteltua ja millaisia ajatuksia on herännyt milloin mistäkin. Osittain siksi, että näinkin lyhyessä ajassa muutamat yksityiskohdat unohtuvat ja kaikki minut tuntevat huutaisivat yhteen ääneen "VALEHTELIJA!", jos väittäisin ettei niissä bileissä niin tuu käytyä... Siitä onkin sitten hyvä aloittaa. :D

 

Baila, baila

Poiketen edellisen viikon maanantaista jätin Salsabailut väliin ja menin suoraan jatkoille Fuckin' Mondays -bileisiin. Ei se kuitenkaan ihan kommelluksitta käynyt, sillä muistin pysäkin väärin ja mie ja Jupe päädyttiin monen kilsan päähän oikeasta paikasta samalla, kun yritin muistella missä päin IndepenDance Club olikaan. Asiaa ei edistänyt se, että kukaan alueella ei tuntenut ollenkaan etsimäämme klubia. Long story short: hortoilimme Madridin yössä useita kilometrejä, menimme taksilla vahingossa väärälle torille, kävelimme takaisin sinne mistä taksi toi meidät (jälleen puhtaasti vahingossa), kunnes törmäsimme ystävällisiin taksikuskeihin, jotka etsivät paikan puolestamme kännykän GPS:llä (toim.huom. tämä toiminto löytyy minunkin kännykästäni, mutta minulla oli vielä tässä vaiheessa suomalainen numero, jonka käyttö olisi käynyt erittäin kalliiksi). Perille löydettyämme paikan omistaja tuumasi vaan: "You are fucken late!" "Yeah, I know." Oikein mukava ilta oli ja kun asiaa ajattelee positiivisesti niin eksymällä löytää mitä mielenkiintoisimpia paikkoja, joissa ei muuten tulisi käytyä!

 

Fuckin' Monday @IndepenDance Club

Välipäivinä keskityin enemmän urheilemiseen ja perjantaina oli vuorossa Suomi-Espanja-karsintapeli, jota lähdimme aluksi katsomaan Facebookista kerätyllä suomalaisporukalla ja loppujenlopuksi matsia oli jännittämässä todella suuri kirjo eri maista tulevia molempien maiden kannattajia! Matsi katsottiin tottahan toki suositussa 100 Montaditosissa Solin torin läheisyydessä. Vaikka matsi päättyikin harmillisesti (vaikkakaan ei yllätyksellisesti) Suomen 0-2-tappioon niin tunnelma oli oikein mainio ja pääsi siinä vähän piikittelemään Espanjan kannattajia, kun Pukki meinasi maalata komean syöttökuvion päätteeksi pelin alussa. ;) Suuntasimme ottelun jälkeen MoonDance-klubille, missä meikäläinen intoutui tanssimaan korokkeella. Harmi ettei saatu jätkien kanssa ketään missiä mukaan tanssimaan korokkeelle, se olisi ollut vielä astetta hauskempaa. :P

 

FIN-SPA @ 100 Montaditos

@ MoonDance Club, korokemeininki

Lauantai 7. syyskuuta oli espanjalaisille tärkeä päivä, sillä Madrid on yksi ehdokkaista vuoden 2020 olympialaisten isännäksi, ja tänä päivänä se selviäisi. Toivuttuamme edellisestä illasta lähdimme pääasiassa Universidad de Rey Juan Carloksessa opiskelevien vaihto-opiskelijoiden kanssa Plaza de Cibelesiin katselemaan ja jännittämään napsahtaako nakki Madridille seitsemän vuoden päästä. Paikalla oli konsertteja pitkin iltaa ja naatiskelimme kuka mitäkin alkoholipitoista juotavaa. Kun selvisi, että vuoden 2020 kisaisännäksi valittiin Tokio, niin suuntasimme sitten läheiseen kuppilaan viettämään ilta, mistä osa sitten jatkoi Kapitaliin. Eiköhän sinne tuu vielä moneen kertaan mentyä, kirjoittelen myöhemmin lisää kuvien kera ;)

 

Hups, minä vahingossa Espanjan pääsarja...

Tiesittekö, että Espanjassa on mahdollisuus pelata salibandya säännöllisesti? En tiennyt minäkään, ennen kuin sain vihiä asiasta Facebookin kautta. Eräs Abraham etsi ulkomaalaisia pelaajia joukkueeseensa, joten otin häneen yhteyttä. Ajattelin aluksi, että tästä saisi kivan läpsyttelyharrastuksen bilettämisen välissä, mutta lyhyen juttutuokion jälkeen kävi ilmi, että kyseessä on Espanjan miesten korkein mahdollinen liiga, jonka kausi alkaa parin viikon päästä ja kestää pitkälle kevääseen. Treenit on kahdesti viikossa ja pelit on keskimäärin kerran 1-2 viikossa. Pienen harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan koittamaan miltä touhu tuntuu. Kuitenkin kun tulen olemaan koko kauden ja vähän pitempäänkin täällä niin miksikäs ei!

Lassi 'Casanova' Uusitalo, #??

Ai että kaduin aluksi tätä päätöstä, sillä 4 päivän mittaiset tappojuoksutreenit ja viimeisen kolmen vuoden teekkarielämän rapauttama kunto eivät sovi yhteen. Lihakset huusivat hoosiannaa joka ikinen päivä ja väsymyksestä ei tullut loppua. Tästä kuitenkin tiesi, että tätä hommaa tehdä ihan tosissaan eikä tissiposkeilulle ole suuremmin tilaa.

On tässä kuitenkin puolensakin. Besides the obvious eli kohentuva kunto tai ainakin sen ylläpito, El Valle -nimisen joukkueen pelaajat ovat omanikäisiäni oikein nastoja espanjalaisia jannuja, joilla on todellinen intohimo salibandyyn eikä kentältä puutu vauhtia. Suurinosa jätkistä ovat tutustuneet lajiin vaihto-opiskelujensa aikana Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa ja puhuvat keskimääräistä espanjalaista paremmin englantia, mikä on minulle erittäin suuri helpotus, sillä treenit vedetään kuitenkin espanjaksi. Pyrin puhumaan jätkien kanssa espanjaa aina, kun pystyy, mutta hädän tullessa heille ei ole ongelma vaihtaa englanniksi silloin kun minulla menee sormi suuhun. Tässähän tulee opittua espanjaa vähän puolivahingossa harrastuksen kautta!

Kävimme keskiviikkona treenien jälkeen 100 Montaditosissa (toistoa ihmetteleville, kyseessä on erittäin suosittu espanjalainen ketju, jonka ravintoloita on pelkästään Madridissa varmaan tusinoittain) yksillä ja vähän rauhoittumaan ja juttelemaan. Tyypillisen keskiviikon tapaan paikka oli aivan täysi ja tähän väliin arvoitus: Mitä saadaan, kun samaan huoneeseen lyödään 100 espanjalaista ja kaljaa? Kaikki huutaa ja kukaan ei kuule mitään. Höhö höhö. Mutta siis näin se vaan oli, ei siellä oikein kuullut mitään. Nevertheless, minusta oli oikein hienoa istua puhtaasti espanjalaisessa porukassa puhtaasti espanjalaisessa paikassa, tästä tulee aivan varmasti tapa jossakin vaiheessa.

Mutta vähän puolivahingossa minut sitten värvättiin pelaamaan Espanjan pääsarjaan salibandya. Myönnettäköön, ettei taso ole yhtä kova kuin Pohjoismaissa, mutta kuinka komeeta olisi, jos pääsisi keväällä nostamaan kansallista marginaalilajin mestaruuspyttyä? ;)

Tähän tähdätään...

Koulunkäynnin aloittamisesta kirjoittelen varmaan sitten seuraavassa postauksessa, nyt piti vaan saada nämä asiat kerrottua ennen kuin menevät ihan unholaan omassa pääkopassani. Toivottavasti nautit kuulumisteni lukemisesta, palaamme asiaan ensi kerralla!