keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Welcome to my crib!

Hola!

Tässä kun viime aikoina olen koittanut vähän enemmän keskittyä koulunkäyntiin eikä mitään muuta tavallisuudesta poikkeavaa ole tapahtunut vähään aikaan, niin aattelinpa pykätä eetteriin kämppäesittelyn, joka minun oli tarkoitus kirjoittaa jo kuukausi takaperin. Vähän on jäänyt. Mutta ei hätää, suunnistan parin viikon kuluttua Barcelonaan kaveriporukalla ja hetiperään Aveiroon Portugalin rannikolle, joten reissukuvauksia on luvassa lisää marraskuun alkupuolella!

Doddih. Olen nyt asunut Conde de Casalissa Niño Jesúksen kaupunginosassa (Retiro Parkista itään) noin 7 viikkoa ja olen viihtynyt erinomaisesti. Asunto on entinen perheasunto, joka on muunnettu viiden hengen soluasunnoksi nimenomaan vaihto-opiskelijoiden käyttöön. Vuokranantaja on itse entinen Erasmus-opiskelija ja hän tietää kuinka vaikeaa asunnon löytäminen Madridissa on, joten hän halusi auttaa osaltaan Madridiin tulevia vaihto-opiskelijoita tarjoamalla tämän asunnon yhteisasumiskäyttöön. Itse sain vihiä tästä asunnosta kaverin kautta, joka tarkisti kämpän puolestani kun olin vielä nauttimassa Suomen kesästä ja totesi hyväksi. Ei siinä muuta kuin sähköpostiviestiä vuokranantajalle ja sovimme huonevarauksesta sun muusta.
 
 
Eteinen.

 Täytyy kyllä sanoa, että vähän hirvitti maksaa 100 euron etumaksu näkemättä kämppää omin silmin, koska koskaan ei voi tietää milloin kyseessä on huijari, joka kerää hyväuskoisen vaihto-opiskelijan rahat talteen ja katoaa jäljettömiin. Madridissa ei ole samanlaista opiskelija-asuntosäätiösysteemiä kuin monilla suomalaisilla opiskelijapaikkakunnilla, joten ulkomailta tulevien opiskelijoiden on haettava asuntoa yksityisiltä markkinoilta, mikä avaa sauman alhaisille helppoheikeille. Koska kuitenkin kaverini tarkisti asunnon ja tapasi vuokranantajan henkilökohtaisesti puolestani ja antoi suosituksensa molemmista, olin varsin luottavaisin mielin vaikka olinkin siinä vaiheessa vain sähköpostilla yhteydessä kyseiseen henkilöön.

Itselleni valikoitui huone 1 eli kämpän isoin makuuhuone, johon kuuluu henkilökohtainen vessa ja suihku sekä Queen size -sänky. Uskoisin, että tämä on ollut ennen nk. master bedroom, sen verran tilava tämä on ja peilejä löytyy suunnilleen joka seinältä ja kaappien ovista. Vuokra on noin puolentoistakertainen verrattuna LOAS:n solukämppään, jossa asuin ennen Madridiin muuttoa, mutta kyllä isosta sängystä, tilavasta huoneesta ja mahdollisuudesta lukittautua omaan huoneeseensa todella pahana krapulapäivänä voi jo vähän maksaakin. Ja kun ajattelee, että asunnon toinen vessa on neljän (4) ihmisen yhteiskäytössä, niin on se privavessa aikamoista luksusta...

Miun huone (juu en rupea leikkimään, että muka petaisin sänkyäni koskaan)

Tietokonenurkkaus (en aio myöskään leikkiä, että pöytänikään olisi koskaan erityisen siisti)

 Privasuihku ja -vessa

Eipä voi valittaa. Vähän toki vuokra kirpaisee ensituntumalta, mutta kun asiaa ajattelee vähän pitemmälle niin ei se nyt niin paha ole. Henkilökohtaisten fasiliteettien lisäksi vuokraan kuuluu yhteisessä käytössä olevat astianpesukone, pesukone, tilava keittiö, laaja valikoima pannuja, kattiloita, lautasia, laseja sekä muita keittiötarpeita, televisio, ilmastointi, petivaatteet, pyyhkeitä ja kaikkea muuta mitä en edes muista enää, niin kyllähän tässä oli varsin valmis paketti. Meiltä löytyy iso sisäpiha, jossa pystyy kuivattamaan usean ihmisen pyykit samaan aikaan ja vain yhden korttelin kävelymatkan päässä on Conde de Casalin metroasema, josta pääsee treeneihin, yliopistolle ja keskustaan alle puolessa tunnissa vain yhdellä vaihdolla (paitsi jos lähtee oikein myöhään liikkelle ja vaihtometro ei osu sopivasti kohdalle).

Espanjalainen kaverini kuvaili Condea "transporthubiksi", millä hän tarkoitti siis sitä, että vaikka Conde de Casalissa itsessään on harvemmin mitään pippaloita ja meininkejä, niin sijaintinsa vuoksi metron kutoslinjan (ns. "circular"-metrolinja) varrella kaikille menomestoille pääsee tosi nopeasti ja edullisesti. Sijainti, check. Asunnon tilat, check. Yhteydet, check. Loistavat kämppikset, check. Kaikki kunnossa!

 
Käytävä.

 Keittiö.

 
Pesukone (Jeiiiii)

Sisäpiha.

Kuvasta sitä ei välttämättä huomaa, mutta hellasta puolet levyistä toimii kaasulla ja puolet on perinteisiä "tasohelloja", en tiedä miksi niitä kutsutaan. Olen täällä ollessani oppinut tykästymään noihin kaasuhelloihin, sillä ne kuumentavat pannun paljon nopeammin kuin ainakin tämän hellan levyt ja onhan siinä hieman omanlainen tunnelmansa kaasuhellan sytyttämisessä. Asiasta kukkaruukkuun, eräs asia mitä en voi ymmärtää on että miksi jokaiselle asialle pitää olla oma avaimensa? Ehkä olen vähän liian tottunut "one key fits all locks"-systeemiin, mutta en vaan ymmärrä miksi tarvitsen erikseen avaimen 1) rakennuksen ulko-ovelle 2) portaikon ulko-ovelle 3) asunnon etuovelle 4) minun huoneeni ovelle 5) postilaatikolle (kts. alla oleva kuva). Nyt olen jo tottunut näihin omiin lukkoihin, mutta varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana oli turhauttavaa kaivaa eri avain esiin eri ovien kohdalla ja koska jokainen lukko käyttäytyy eri tavalla, niin eihän ne auenneet sitten millään. Silloin vielä kovasti kaipaili Abloyn avaimia.

Meikäläisen avaimet pelkästään kotiin pääsemiseen. ¿¿¿Por que tan numerosos???


Back to business. Itseni lisäksi tämän kämpän residentteinä toimii lappeesta tuttu suomalainen jätkä sekä kolme italiaanaa. Siis kolme italialaista tyttöä. Voin kyllä kertoa, että hämmennyksemme oli erittäin suuri kun selvisi, että kämpässä tulee olemaan pienimuotoinen akkavalta. Ei siinä, hyvin olemme tulleet toimeen ja itse ainakin silloin tällöin harjoittelen espanjan puhumista heidän kanssaan. Muistan ikuisesti sen hetken kun tapasimme kaksi ensimmäistä tyttöä ensimmäisen kerran. Kolmas muutti asuntoon vähän myöhemmin.

 Olohuone.

Lyhyesti kerrottuna saattoi olla, että edellinen ilta oli mennyt varsin pitkäksi ja istuimme kämpän toisen jätkän kanssa keittiössä juomassa tasoittavia, kun vuokranantaja pamahti mitään etukäteen ilmoittamatta sisään kahden italialaisen plikan kanssa antamaan asuntoesittelyä. Koska tiesimme tasan tarkkaan kuinka paljon edellinen ilta vielä painoi ja näkyi, suoritimme taktisen vetäytymisen alakerran baariin tapaksille, kunnes asuntoesittely päättyisi. No eikös samat tytöt tulleet kanssa kohta alas kysyäkseen missä on lähin ruokakauppa. Illalla sitten söimme tyttöjen tekemää pastaa vasta-alkaneen ystävyyden merkkinä. Siltikin vähän mietityttää, että mahtoikohan antamamme ensivaikutelma olla paras mahdollinen, kun kaksi krapulaista ukkoa juo kaljaa keittiössä päiväsaikaan...

No eihän siinä, voisin selittää päivittäisestä yhteiselosta kulttuuri-, sukupuoli- sekä kielierojen kanssa, mutta se ei liene ihan olennaisinta tässä vaiheessa. Mikä ihme siinä on kun aina kun aattelen "tää on ihan nopea ja lyhkänen teksti" niin jotenkin se vaan venähtää aina pitemmäksi, kuin aluksi suunnittelin...

Jos olet jaksanut tähän asti lukea, niin mie kiitän ja koitan ensi viikolla rikkoa radiohiljaisuutta jollakin mieltä askarruttavalla asialla ja parin viikon päästä onkin tosiaan reissut Barcaan ja Aveiroon, stay tuned... ;)

Hasta proxima semana!

- Lassi

Kippis! Salud!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti